Syyrian sota

Lähde: South Front.

Venäjä Syyriassa

Syyrian sota ei näytä välittömiä loppumisen merkkejä. Syyrian hallinto ei halua lopettaa sotaa kiirehtien, koska kiirehtimisen hinta on sotilaiden henki. Näin ollen aina ennen hyökkäystä, kohteita pehmitetään tai jopa saarretaan pitkiä aikoja, ennen kuin varsinainen hyökkäys alkaa. Venäjän tuki Syyrialle on ollut korvaamatonta ja ilman Venäjää ei Syyriaa olisi olemassa valtiona. Vaikka uutisissa aina välillä kerrotaan, että iskuissa on tullut siviiliuhreja, niin tosiasiallisesti tilanne on paljon parempi kuin ennen Venäjän osallistumista. Täsmäpommit ja ohjukset ovat parantaneet tarkkuutta, eikä vääriä kohteita pommiteta vahingossa. Venäjällä on Syyriassa hyvin rajoitetusti sotilaita. Suurin lukumäärä koostuu ns. siviilihenkilökunnasta, joka ylläpitää Venäjän asevoimien tukikohtia ja huoltaa välineistöä. Venäjän pääasiallinen funktio on toimia tukea antavana tahona ja paikata niitä puutteita, joita Syyrian armeijan heikkoudet ovat luoneet.

Venäjän armeija

Sota Syyriassa ja sota ylipäätään on sotilaalle se hetki, jolloin teoria saa lihaa luiden ympärille. Sotilas, joka ei ole koskaan sotinut ei ole edes sotilas. Vaikka nimikkeeltä ja harjoitusten perusteella varuskunnat kouluttavat sotilaita, niin vasta sodassa synnytään sotilaaksi. Venäjällä on Syyriassa monien eri aselajien edustajia, lisäksi osa asevoimista iskee kohteisiin kaukaa ilmasta, mereltä ja jopa merenpinnan alta. Käyttämällä monipuolisesti eri aselajeja ja asejärjestelmiä, tullaan samalla testanneeksi niiden toimivuus, tehokkuus ja luotettavuus tositilanteissa. Sota on tärkeä prosessi aseiden kehittämisessä, koska rintamalta saatu kokemustieto luo pohjaa sille, miten ja mihin suuntaan aseita tulisi kehittää. Voikin todeta, että vain sotaa käyvät valtiot osaavat tehdä aseita.

Taannoin Venäjä toi oman lentotukialuksensa Syyrian edustalle. Alus aiheutti paljon kohua, kun sen piipuista tuli sankkaa savua ja asiasta vitsailtiin. Kyseistä alusta ei ole koskaan edes käytetty tositilanteissa ja sen koko olemassaolo perustuu enemmän imagoon kuin aluksen tarpeellisuuteen. Siltikin lentotukialus Admiraali Kuznetsov kantaa kyydissään noin 41 ilma-alusta. Alus on kieltämättä vanha ja jopa vanhentunut siitä, mitkä ovat nykyajan kriteerit modernille lentotukialukselle. Mutta toisaalta koko aluksen tarkoitus oli myös testaaminen tositilanteessa, jotta seuraavassa remontissa tärkeät kokemukset otettaisiin huomioon. Valitettavasti Venäjän valtion budjetti ei tällä hetkellä riitä kunnollisen laivaston luomiseen ja näillä näkymin laivaston on tyydyttävä pienempiin hankintoihin.

Ilmavoimat ovat olleet Venäjän armeijan Syyrian toiminnan huippukivi. Syyrialla itsellään on myös jonkinlaiset ilmavoimat, mutta laatu ja tehokkuus on aivan toista. Venäläiset lentäjät tekevät vuorokauden ympäri lentoja ja pommittavat merkittäviä kohteita kaukana rintamalinjoista, joihin ei Syyrian maavoimilla ole pääsyä. Venäläisiä koneita on myös ammuttu alas, mutta näilläkin kerroilla kyseessä on ollut jonkinlainen petos Venäjää kohtaan. Yhdysvallat on aseistanut leväperäisesti ”maltillisia kapinnallisia”, joista on tullut hetkessä ääriradikaaleja islamisteja. Amerikkalaisten aseilla tapetaan nytkin venäläisiä ja syyrialaisia. Parin päivän sisällä, Yhdysvallat oli myöskin pommittanut suoraan venäläisiä sotilaita, aiheuttaen huomattavat tappiot. Kyseisessä tilanteessa Yhdysvallat halusi estää Syyriassa olevien öljyesiintymien päätymisen Syyrian valtion hallintaan. Siltikään Yhdysvalloilla ei ole keneltäkään mandaattia olla Syyriassa. Yhdysvallat ovat kutsuneet itse itsensä Syyriaan luomalla ensin terroristeja alueelle.

Turkki

Tilanne Syyriassa on entistä monimutkaisempi ja herkempi erityisesti siksi, että alueella on yhä enemmän merkittäviä valtioita toimijoina. Turkki aloitti omat ”terrorismin vastaiset operaatiot” Afrinin alueella, luoteis-Syyriassa. Turkin määritelmä terroristille riittää, että henkilö on etnisesti kurdi. Ennen Turkin sotilastoimien alkua, ei alueella ollut mitään sotaa – rauhantila. Samalla Turkki haluaa tukea kapinallisia, joiden joukossa on myös turkmeeneja, etnisesti Turkkiin kuuluvaa väestöä. Turkin toimintaa voisi verrata aikoinaan Jugoslaviassa tapahtuneeseen Srebrenican joukkomurhaan, jossa vastaavasti serbijoukot suorittivat etnistä puhdistusta muslimien keskuudessa. Ainakaan Turkin Presidentti Erdogan ei ole oppinut mitään historiasta, vaikka maantieteellisesti Srebenican joukkomurha ei tapahtunut kaukana Turkista.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.