Kuka on Laura Halminen?

Kirjoitin (pvm) artikkelin, jota jotkut kutsuisivat venäjämieliseksi. Tämä mielisyys on kuitenkin erikoinen määritelmä, koska jotakin mieltä on aina oltava ja jokaisella meillä on mielipide. Jos mielipiteeni tukee Venäjän mielipidettä, niin minulla ja kenellä tahansa muulla on oikeus siihen. Samalla tavalla kuka tahansa saa olla vapaasti ”jenkkimielinen” tai ”NATO-mielinen”. Ihmistä ei tulisi tuomita siksi, että hänellä on mielipide. Kunnon poliittinen keskustelu vaatii paljon erilaisia mielipiteitä. Jos niitä ei sallita, voidaan todeta keskustelun tason olevan todella alhaista ja surkeaa.

Laura Halminen yhdessä Otavan median päätoimittajan kanssa ahdisteli minua Twitterissä kyseisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen. Tuolloin oli käynnissä kuntavaalit ja olin ehdokkaana perussuomalaisten listoilta. Jäseneksi minua ei tuolloin Timo Soinin johtamassa puolueessa hyväksytty, eikä uutta jäsenhakemusta ole vielä käsitelty. Toimittajien suorittama ahdistelu ei ollut erikoisen miellyttävä kokemus. Minua kiusattiin kysymyksillä ja yritettiin provosoida, jotta antaisin heidän haluamaa tietoa. Minusta näytettiin mm. valokuva, jossa olin kuvattuna tsekkiläisen hotellin lehdistötilaisuudessa, jonka aihe oli Donetskin suurlähetystö Tsekeissä. Pääsin yhteiskuvaan kauniin Nela Liskovan vierelle ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan.

Tuosta valokuvasta on tullut joku kummallinen lyömäase minua kohtaan. Ensinnäkin en näe valokuvassa mitään, mitä olisin katunut. Olen erittäin kiitollinen Liskovalle kutsusta käydä tutustumassa paikan päällä ja minulla oli ilo tavat hänet. Paikka jossa olin, oli tavallinen hotelli. Mitä ihmeellistä on siis valokuvassa tavallisessa hotellissa? Ei mitään! Eikä minua yhtään häiritse, vaikka tuota kuvaa on käytetty – ja jos häiritsisi, en kai minä pitäisi sitä julkisesti saatavana? Älkää siis muutkaan toimittajat vaivautuko tekemään turhaa työtä! Laura Halminen käytti Twitterissä peitetiliä, josta hänen henkilöllisyytensä ei paljastunut. Pienellä etsimisellä sain selville, kuka tiliä käytti. Sen jälkeen lähdin keskustelemaan hänen kanssaan yksityisesti. Pyysin Lauraa soittamaan.

Laura Halminen oli aluksi varautunut ehdotukseeni. Olinhan jollakin tavalla ”vastapuolella” mielipiteideni kanssa. Lopulta hän soitti minulle. Keskustelimme noin tunnin puhelimessa ja molemmille jäi puhelusta hyvä maku. Kerroin omaa taustaani avoimesti ja ilmaisin, että olen ihan tavallinen ihminen, enkä kenenkään palkkalistoilla kirjoittamassa käskettyä sisältöä. Jännittyneisyys pääsi purkautumaan ja syntyi luottamus. Keskustelimme sivistyneesti ja ystävällisesti. Puhelu oli hyvä idea ja sen jälkeen me molemmat tunsimme toisemme paremmin. Puhelun jälkeen Laura tunsi minut oikeasti paremmin, eikä minusta muodostunut kuva perustunut ainoastaan mitä olin kirjoittanut hetkeä aiemmin.

En ensinnäkään väitä, että tuntisin hänet kovin hyvin, mutta väitän että riittävän hyvin. Ensinnäkin Laura on oikea toimittaja, kokenut sellainen. Väitteet että Laura olisi halunnut vahingoittaa Suomea on pötypuhetta. Hesarin artikkelista käy selvästi ilmi, että Laura on huolissaan sananvapaudesta ja valvonnan kiristymisestä. Huoli siitä, mihin Suomi on menossa ja myöskin ”arkaluontoiset” todisteet olivat hyvä peruste lähteä kirjoittamaan. Näissä todisteissa ei sinällään ollut mitään uutta ihmeellistä, mitä koko muu maailma ei olisi jo tiennyt – siksi suurimmaksi osaksi koko kohu on täysin turha. Suomi ei ole vahingoittunut paljastusten myötä, mutta todellinen sanoma on jäänyt pimentoon. Keskustelua on viety sananvapaudesta ja yksilönoikeuksista sivuraiteille hölynpölyyn.

Kuka oli tietolähde? Minusta tietolähde on todennäköisesti ollut periaatteen mies/nainen, joka on seurannut nykyistä kehitystä pitkään ja todennut, että se mihin Suomi on nyt matkalla, onkin juuri se mitä, vastaan oli taisteltu talvisodassa. Isoveli valvoo kaikkia kaikkialla, on Suomen nykyinen suunta. Samanlainen yhteiskunta kuin Itä-Saksassa tai Neuvostoliittossa. Tämäkö on suomalaisten unelma? Tietolähteen mukaan nykymeno on yhtä karua kuin mitä Yhdysvaltojen NSA-paljastukset kertoivat maailmalle. Suurin synti jos synti ollenkaan, ei olekaan vieraan valtion vakoilu – vaan oman kansan vakoilu. Se ei ole kenenkään järkevän ihmisen mielestä hyvä juttu. Silti juuri tästä asiasta ei juuri puhuta, vaan suurin huomio on epäolennaisissa seikoissa.

Tietolähde ja Halminen halusivat tuoda julkisuuteen, mitä on tapahtumassa. Se että arkaluontoiset tiedot ovat niinkin kaukaa kuin kymmenen vuoden päästä, kertoo tietolähteen pyrkimyksestä välttää kiinnijäämistä. Vaikka salaisten asiakirjojen lukijat olisikin listattu, niin todennäköisesti kymmen vuoden kuluttua tuo lista on pitkä kuin nälkävuosi, eikä mitään todisteita ole, eikä saada kuka olisi voinut olla vuotaja. Tietolähde ei olisi ryhtynyt tekoon, ellei hän olisi varmistanut oman selustansa ettei vuotaminen paljastaisi häntä. Poliisin pitäisikin tutkia enemminkin joidenkin politiikkojen tekemisiä ja jättää toimittajat rauhaan.

Vuodon painopiste ei siis olekaan ulkomaiden vakoilu, eritoten Venäjän – vaan omien kansalaisten vakoilu ja seuranta. Suomi on vaivihkaa matkalla totalitaariseen järjestelmään, jossa keskustelua ja mielipiteiden esittämistä rajoitetaan ja kansalaisia tarkkaillaan. Suomen valtio pelkää, että suomalaisten ”väärät” mielipiteet leviävät ja siksi nyt olisi toimittava ja iskettävä. Useat kansallismieliset ovat jo kokeneet sensuurin omissa nahoissaan. Allekirjoittanut on mm. jatkuvasti estettynä Facebookissa. Vaikka sanoisin ”kissa”, niin epäilen että estoa tulisi siltikin. Juuri tällaiseen yhteiskuntaan olemme matkalla ja peruuttamattomasti. Juutalaisesta Facebookista voi lähteä koska vain, mutta muutto Suomesta ei ole yhtä yksinkertainen asia. Miksi ensinnäkin pitäisi muuttaa? Onko Suomi vallattu? Ainakin näyttää, että ulkomaiset voimat pyörittävät Suomea kuin yritystä.

Suomen turvallisuuden ”asiantuntijat”, ovat esittäneet kovia tuomioita Lauralle. Saara Jantunen on julkisesti Twitter päivityksessä kannattanut vankilatuomiota Lauralle. Olen yllättynyt (en ole), että tuollainen henkilö joka antaa ymmärtää olevansa oikeuden puolella, jakaa tuomioita ilman oikeudenkäyntejä. Eikö ole ihan ihmisoikeus, että syytetty saa puolustautua? Vai mitä sanot Saara? Toivottavasti Suomen kehittyminen totalitaariseksi valvontayhteiskunnaksi pysähtyy ja ihmisoikeudet, sekä sananvapaus muurautuu Suomen vientituotteisiin. Nykyisin tuo sananvapaus on hyvin häilyvä ja sitä jaetaan vain tietyt mielipiteet omaaville henkilöille. Toisenlaisten mielipiteiden esittäjät halutaan sulkea pimeyteen, eikä heistä tai heidän ajatuksistaan saisi keskustella.

Tapauksen julkisuus nousi korkeisiin mittasuhteisiin vasta silloin kun istuva presidentti Sauli Niinistö kommentoi asiaa. Niinistön tarve kommentoida asiaa tuli varmasti siitä, että hän koki arvovaltatappion, jäädessään kiinni valehtelemisesta vaalitentissä Paavo Väyryselle ja Laura Huhtasaarelle. Sauli Niinistö esitti tyhmää, kun hänelle tuotiin esille kuinka Suomi vietiin Euroopan unioniin perustuslainvastaisesti. Niinistö on kuitenkin lakimies – vai onko? Niinistöhän on julkisesti antanut luvan rikkoa lakia, mitä tulee turvapaikanhakijoihin. Eräs Niinistön entinen opiskelijakaveri tuli kerran maininneeksi, että opiskeluaikoina takapenkillä viihtynyt Niinistö ei ollut kovin innokas opiskelija. Mutta veljeskuntaan kuuluminen pelasti Niinistön elämän tyhjään putoamiselta. Jos veljeskunta vetäisi tukensa Niinistöltä, ei jäljelle jäisi muuta kuin väkivaltainen muistisairas vanhus.