Katsaus ajankohtaisiin asioihin (NATO, Venäjä, Suomi, Syyria, vaalit)

Elokuvissa vaimon kanssa.

Sotavalmistelut

 

Suomen kaavailemat sotaharjoitukset ovat nostattaneet keskustelua. Mistä syystä yht’äkkiä
Suomella on valtava tarve järjestää aina uusia ja uusia sotaharjoituksia erityisesti NATO-joukkojen
kanssa? Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tuskin harjoituksista pahoillaan. Sauli Niinistö on
aina ollut NATO-myönteinen, vaikka juuri hän ei olekaan viime aikoina käyttänyt eniten NATO-myönteisiä puheenvuoroja. Kyse ei ole ollenkaan siitä, etteikö hän haluaisi puhua myönteisesti
sotilasliitosta, vaan dilemmasta että hän on Suomen presidenttinä ajateltava enemmän puheidensa
seurauksia. Presidenttinä Niinistöllä on myös käytettävissä valtion tuottamaa tiedustelutietoa, jonka
vuoksi suhtautuminen pohjautuu enemmän faktaan ja analyysiin kuin henkilökohtaiseen
intohimoon.

Perussuomalaisia hajottamassa ollut, oikeudettomasti toimiva puolustusministeri Jussi Niinistö sen
sijaan ei turhaan peittele ajatuksiaan ja pyrkimyksiään. Jussi Niinistöllä on selkeä kuva siitä, että
Venäjän suunnalta on odotettavissa jotakin sellaista, johon hän haluaa valmistautua. Julkisuudessa
ei ole esitetty muita syitä kasvavaan puolustuskeskusteluun kuin Venäjän vanhat ja kaukaiset
operaatiot koskien Georgiaa, Ukrainaa ja Krimiä. Vaikka Georgian sota oli jo kymmenen vuotta
sitten, niin juuri nyt tuostakin sodasta on nostettu esimerkki, jonka nojalla olisi muutettava
politiikkaa. Venäläisten tekemiä tonttikauppoja ei ole tarvinnut lähteä suuremmin suitsimaan.
Kauppoja tehdään niin vähän ja venäläiset pikemminkin myyvät omistuksiaan, että voisi ajatella
”uhan” olevan ohi. Venäläinen raha ei tullutkaan ikuisiksi ajoiksi kuten oli ehkä ajateltu.

Muutoksissa puolustuspolitiikkaan ei voi olla kyse Georgian sodasta, tai Ukrainaan liittyvistä
konflikteista. Kyse on jostakin, mistä emme tiedä ja asioista, joita ei meille kerrota. Sen sijaan
suomalaisia ollaan valmistamassa täyttä vauhtia sotakuntoon. Puolustusvoimissa on tehty
muutoksia, joiden ansioista armeijan reagointikyky on nopeutunut. Samalla puhutaan aktiivisesti
paikallisturvajoukkojen perustamisesta ja harjoitellaan kiivaasti ”avun antamista ja
vastaanottamista”. Esillä on myös ollut ajatuksia jakaa aseita koteihin. Voisi melkein ajatella, että
sota olisi jo oven takana tai ainakin konfliktin todennäköisyys on nyt huipussaan kun tätä kaikkea
keskustelua seuraa.

Mutta kuka haluaa hyökätä Suomeen? Kysymättäkin on selvää, että Venäjä halutaan nähdä
”hyökkääjänä ja agressorina”. Kyse ei ole välttämättä faktisesti, että asia olisi todella niin – mutta
näin ainakin asia halutaan uskoa. Suomi kuuluu läntisiin yhteisöihin Euroopan unioni jäsenyyden
kautta. Suomi siis harjoittaa yhtenäistä politiikkaa muiden EU-maiden ja mm. NATO-maiden
kanssa. Suomi ei kuitenkaan kuulu NATO:on, eikä NATO:lla ole velvoitetta auttaa Suomea.
Länsimaisten johtajien silmissä näyttää siltä, että Venäjä on haastamassa tosissaan läntistä
liittoutumaa. Venäjä harjoittelee intensiivisesti ja käy samalla sotaa mm. Syyriassa. Venäjän
asevoimien suorituskyky on noussut kohisten ja niiden tehokkuus on paljon parempi kuin parhaina
päivinä Neuvostoliitossa. Venäjän asevoimat ovat optimaalisen kokoiset, nopeat ja hyvin
varustellut. Ne ovat aikaansaavia joukkoja, jotka koostuvat ammattilaisista, joilla on oikeaa
sotakokemusta.

Presidentti Sauli Niinistön jatkuva yhteydenpito Venäjän presidentti Vladimir Putiniin ei ole
välttämättä merkki hyvistä suhteista. Se voi olla enemmänkin merkki epävarmuudesta. Venäjän
kasvava voima hermostuttaa ja varsinkin kun ei ole täysin selvää, mitä Venäjä aikoo
suorituskyvyllään tehdä. Sauli Niinistö on halunnut pitää keskustelua yllä ja on pitänyt koko sen
ajan kun ensimmäiset pakotteet langetettiin Krimin Venäjään liittymisen jälkeen. Muista
länsimaiden johtajista poiketen, Sauli Niinistö on ollut jatkuvassa keskusteluyhteydessä Vladimir
Putinin kanssa. Samaan aikaan Sauli Niinistö on hiljaisesti hyväksynyt yhä uusia sopimuksia, joissa
säädellään Suomen ja NATO:n tai Suomen ja jonkun muun ”läntisen” maan toimintaa
poikkeusoloissa. Helsinkiin avattu hybridikeskus myöskin palvelee samaa ”Venäjään reagointia”.

 

Sota Syyriassa

 

Mutta onko Venäjä tosiaan pahan imperiumi, joka haluaa sotia kaikkien kanssa? Totuuden jäljille
päästään jo pienellä tutkimisella. Venäjän läsnäolo Syyriassa perustuu Venäjän federaation ja
Syyrian valtion väliseen sopimukseen, jossa Syyria on kutsunut Venäjän auttamaan terrorismin
vastaisessa sodassa. Venäjä ei ole siis Syyriassa omin päin. Venäjällä itsellään on omalla maaperällä
valtava muslimiväestö, johon mahtuu myös radikaaleja muslimeja. Venäjä on katsonut, että se
mieluummin torjuu terrorismin ulkomailla, kuin odottaa että se saapuu voimalla Venäjälle. Useat
tsetseenit ovat matkustaneet Syyriaan taistelemaan ISIS:in riveissä, tavoitteena luoda myöhemmin
islamilainen valtio myös Venäjän maaperälle. Tsetseenitaistelijat islamilaisessa valtiossa ovat olleet
kaikkein raaimpia ja pelätyimpiä ja näitä raakalaisia ei haluta takaisin Venäjälle.

Syyrian pakolaiskriisi johtuu Syyriassa vallitsevasta sotatilasta. Vaikka Syyriassa on alueita, joissa
ei ole koskaan sodittu niin monet miljoonat ovat silti jättäneet Syyrian taakseen ja matkustaneet
etupäässä Turkkiin. Euroopan unionin ja Turkin välisen sopimuksen mukaisesti, EU on maksanut
Turkille rahakorvausta vastineeksi siitä, että Turkki pitää pakolaiset omalla alueellaan. Tämä on
myöskin se hana, jolla Turkki voi halutessaan kiristää EU:ta – saadakseen oman tahtonsa läpi.
Venäjän mukanaolo Syyrian sodassa palvelee sitä tarkoitusta, että sota päättyisi nopeammin ja
elämä normalisoituisi niillä alueilla joista ihmiset ovat lähteneet evakkoon. Venäjä on tehnyt
valtavia satsauksia sotaan käyttämällä uusimpia asejärjestelmiä – testatakseen myös niiden
toimivuutta. Puhumattakaan kaikesta humanitaarisesta avusta, jossa paikallisväestölle on jaettu
Venäjän toimesta ruokaa. Venäläisiä on myös kuollut Syyrian sodassa. Korkea-arvoisia kenraaleita
on kuollut tai haavoittunut, mikä kertoo sodan vakavuudesta. Syyrian sota ei ole leikkiä vaan
rintamalla kuolee jatkuvasti sotilaita puolin ja toisin.

Syyriassa ei kuitenkaan ole taistelu ainoastaan siitä, minkälainen on Syyrian poliittinen kartta.
Syyriassa itse asiassa taistelee hirmuinen määrä ulkomaisia taistelijoita, jotka ovat saaneet varat,
aseet ja koulutuksen ulkomailta – useilta eri valtioilta. Syyriassa on taistelu vaikutusvallasta ja
lähinnä siitä, kenellä on suurin vaikutusvalta Syyriassa. Perinteisesti muslimivaltioissa on kitka
uskontosuuntien välillä, mutta mukana on muutakin. Yhdysvallat on tukenut salaisesti ja avoimesti
kapinallisia sekä kurdeja. Kapinallisille annettu tuki päätyi kuitenkin useimmiten ISIS:lle, kun
kapinallisten ryhmien sisällä oli tapahtunut loikkauksia. Mutta ei ole mitenkään poikkeuksellista,
että Yhdysvallat olisi antanut suoraa tukea ISIS:n taistelijoille. Koko ISIS on lopultakin
tiedustelupalvelujen kiero operaatio Lähi-idän ja muidenkin alueiden epävakauttamiseksi ja
hallitsemiseksi. ISIS on kuitenkin pian lyöty niin Syyriassa kuin Irakissakin. Tieto joka on
järkyttänyt monia länsimaiden johtajia.

Yhdysvallat haluaa liittolaistensa Israelin ja Saudi-Arabian kanssa hallita Lähi-itää. Kun ISIS on
lyöty lopullisesti, seuraavaksi tuetaan kurdeja. Kurdit muodostavat suuren väestöryhmän Turkin,
Syyrian, Irakin ja Iranin alueella. Siitä syystä kaikki nämä valtiot vastustavat minkäänlaisia kurdien
auttamista tai tukemista. Kurdit taas ovat avoimesti ilmoittaneet halustaan luoda Kurdistan edellä
mainittujen valtioiden alueille. Kurdien itsenäistymispyrkimyksiä vaikeuttaa entisestään seikka, että
heidän alueella on suuret öljyesiintymät. Nykyiset valtiot eivät myöskään haluaa naapurikseen
vahvaa ja rikasta Kurdistania, joiden väestöä ne ovat sortaneet pitkään sotatoimin – kuten Turkissa
nykyäänkin. Kurdistanin tulevaisuus on hyvin epävarmaa, mutta ei ole täysin poissuljettua että
Kurdistan syntyy naapurivaltioiden vastustuksesta huolimatta.

 

Suomalainen eliitti

 

Mutta palataan vielä hetkeksi Suomeen. Ollakseen isänmaallinen suomalainen, ei tarvitse hyväksyä
kaikkea mikä on ”suomalaista” näennäisesti. Kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, useat
poliitikot myivät sielunsa Neuvostoliitolle – pyrkimyksenä edetä uralla. Neuvostoliiton kaatumisen
jälkeen, uutta valtiota – Venäjää ei ole pidetty merkittävänä toimijana, jonka alttarilla kannattaisi
tehdä mitään ”uhrauksia”. Siispä suurin osa suomalaista poliittista eliittiä kumartaa syvästi
Yhdysvaltojen suuntaan. Kyseessä ei ole mikään salaisuus, vaan avointa tietoa. Korkeita
suomalaisia vaikuttajia ja virkamiehiä tekee avoimesti ja salaa yhteistyötä Yhdysvaltoihin. Side
Atlantin taakse nähdään edistysaskeleena parempaan ja useille on siunaantunut rahakkaita virkoja
uskollisuudestaan. Suomea ollaan myyty milloin minnekin, kuka nyt on sattunut olemaan rikkain
antaja. Yhdysvaltojen laskuun toimiva suomalainen eliitti on pesiytynyt hyvin kattavasti
yhteiskunnan eri kerroksiin. Mediaa hallitsevat ”oikeaa” mielipidettä hallussaan pitävät valtion
virkamiehet ja työntekijät, joilla on useimmiten poliittinen tausta ja pyrkimys. Oliko edes
kenellekään yllätys, ettei media ole puhtoista faktojen esille tuomista?

Syy miksi Suomessa ollaan tehty paljon sotavalmisteluja ei olekaan Venäjän Suomelle
aiheuttamassa uhassa, vaan eliitin pelossa heidän valta-asemansa menettämiseen. Eliitti ei ole yksi
tai kaksi henkilöä kivassa työpaikassa, vaan ne on toistensa etuja valvova ryhmittymä, joka on
täyttänyt keskeiset alat ja työpaikat. Mikäli Venäjän vaikutusvalta vielä kasvaa, kuten on odotettua –
tarkoittaa se lähtöä nykyiselle eliitille. Siksi suomalaisia on valmistettava uuteen sotaan, jotta eliitin
edut olisivat turvatut ja huomio epäonnistuneesta sisäpolitiikasta pysyisi tyhjässä Venäjällä
pelottelussa. Venäjään liittyy ennestään paljon negatiivisia tunteita, koska useimmat suomalaiset
ovat kokeneet että Venäjän johdolla Suomi ja suomalaiset ovat kärsineet kohtuuttomasti.
Tietynlainen ennakkoluulo ja jopa russofobia juontavat juurensa vanhoihin tapahtumiin, kuten talvi- ja
jatkosotaan ja niissä koettuihin menetyksiin. Venäläisillä ei ole helppo voittaa suomalaisten
sydämiä, mutta monet suomalaiset ovat kuitenkin löytäneet vahvan ystävyyden venäläisten kanssa.

Suomessa on tuloillaan presidentinvaalit. Nämä vaalit ovat todennäköisesti tylsimmät vaalit, mitä
on järjestetty vähään aikaan. Presidentti Sauli Niinistö todennäköisesti lähtee vaaleihin ehdolle ja
voittaa ne jopa ensimmäisellä kierroksella. Vastaehdokkaat ovat kaikki nimekkäitä henkilöitä, mutta
heistä ei tule olemaan minkäänlaista vastusta Sauli Niinistölle. Venäjäkin toivoo, että Niinistö
voittaa. Todennäköisesti sitä toivoo myös Yhdysvallat. Sauli Niinistö on presidenttikauden aikana
pyrkinyt tietoisesti rakentamaan itsestään luottamuksen satamaa. Presidentti on tullut ulos hyvin
harkituilla kommenteillaan erittäin harkittuina ajankohtina, joilla on haluttu ”voittaa” suomalaisten
luottamusta. Sauli Niinistö ei mielellään lähde keskustelemaan liian aroista asioista tai ottamaan
selvää, onko hänellä paras teoria tuleviin ongelmiin. Niinistö on kuitenkin ollut suhteellisen
suorapuheinen mm. Vladimir Putinin seurassa, toisin kuin Tarja Halonen oli. Niinistö ei ole
halunnut antaa itsestään ”kaverin” kuvaa Putinille, vaan enemmänkin ”naapurin”. Naapureita ovat
rinnakkain elävät, mutta rinnakkain elo ei tee naapureista kavereita.

Ennen Venäjän järjestämää Zapad 2017 sotaharjoitusta, useat suomalaiset analyytikot ennustivat
kuinka Venäjä tulisi miehittämään Valko-Venäjän harjoitusten verukkeella. Nämä ennustukset eivät
kuitenkaan täyttyneet. Samat henkilöt ennustivat aiemmin että Venäjä romahtaa pian ja niin
edelleen. Silti nuo asiantuntijat jatkavat työssään, vaikka eivät näytä tuntevan puhumaansa asiaa
ollenkaan! Venäjään kohdistuva propaganda elää aivan omaa elämäänsä. Se on kuin
rinnakkaistodellisuus, jossa useat elävät ja jonka olemassaoloa ylläpidetään jatkuvilla annoksilla
valtamediasta. Tämän virheellisen kuvan särkyminen olisi pahimmanlaatuinen katastrofi ja siksi
kaikkia vastaan, jotka uskaltavat ajatella omilla aivoilla – hyökätään niin valtamediassa ja
sosiaalisessa mediassa. Sanotaan, että henkilö on trolli, putinisti tai mikä lie loukkaava nimitys.
Nimittämisen taustalla on tarkoitus tukahduttaa avointa keskustelua ja luoda tyhmyyden ilmapiirin,
jossa ihmiset eivät uskalla sanoa ääneen ajatuksia. Jos ajattelet eri tavalla kuin me, niin et ole
”normaali”. Keskustelua ei ole haluttu rajoittaa ainoastaan Venäjästä, vaan myöskin
turvapaikanhakijoita ja heidän tekemiään rikoksia koskien.

 

Turvapaikanhakijat

 

Turvapaikanhakijat ovat joukko ihmisiä, jotka haluavat vauraamman elämän kuin mitä heillä on
nykyisin. Kun turvapaikanhakija jatkaa turvallisesta maasta Suomeen, tarkoitus ei ole enää paeta
sotaa. Suomalainen yhteiskunta on sinisilmäinen, joka elättää 50-vuotiaan näköisiä, mutta
”virallisesti” 17-vuotiaita miehiä. Vaikka sen tietää sokea Reettakin, että tämä on suuri puhallus,
jossa suomalaisten tilittämiä verovaroja jaetaan vastikkeettomasti, niin asiasta puhuminen on silti
tabu. Yhtenä suurimpana syynä vaikenemiseen ja politiikkojen ja heidän sukulaistensa kytkökset
rahavirtoihin, jotka syntyvät näennäisistä turvapaikanhakijoista. Vastaanottokeskuksiksi
suunniteltuja tiloja korjataan kymmenillä tuhansilla euroilla ja kun on aika majoittaa
turvapaikanhakijoita – peruutetaankin heidän majoittamisensa. Korjauksiin kuitenkin saatiin valtava
summa rahaa suoraan verorahoista. Yhtä lailla vastaanottokeskuksia on pyöritetty
tienaamistarkoituksessa. Vastaanottokeskukset ovat suorastaan rikollista toimintaa. Keskuksien
pyörittäjät tulisi istua vankilassa talousrikoksista ja ihmiskaupasta. Näin tuskin kuitenkin tulee
tapahtumaan. Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa on kaikki isänmaallisuus ja historian
kunnioittaminen hyvin kaukana. Tuskin suomalaiset sotilaat kaatuivat aikoinaan sellaisen itsenäisen
Suomen puolesta, joka häpäisee jatkuvasti itseään. Nykyisenkaltainen politiikka on häpeätahra
Suomen historiassa. Toivon omalta osaltani, että voin olla mukana rakentamassa menestyvää
Suomea, joka uskaltaa tehdä itsenäisiä ja rohkeita päätöksiä, ajatellen suomalaisten parasta.