Kävin katsomassa Tuntemattoman sotilaan

Elokuvissa vaimon kanssa.

Aku Louhiniemen ohjaama elokuva Tuntematon sotilas oli hyvä ja realistinen teos. Kävin katsomassa kyseisen elokuvan vaimoni ja ystäväni kanssa vasta sunnuntaina 29.10. Olin varannut liput viikkoja etukäteen, jotta pääsin “premium”-paikalle. Premiumpaikka osoittautui huonommaksi kuin tavallinen paikka. Suurin osa elokuvasaliin tulijoista käveli toiselle puolelle salia premiumpenkkien edestä, jolloin oli tavallista enemmän liikettä ja hälinää – ei kovin premiumia.

Elokuva oli pitkä ja runsassisältöinen. Kyseessä ei ollut mikään romanttinen elokuva, vaikka romantiikkaa elokuvasta löytyi. Elokuva toi esille erittäin hyvin sodan järjettömyyden, kun kelpoihmisiä kuoli molemmin puolin rajaa. Suomalainen rintama taisteli itsenäisyytensä ja Suur-Suomi hankkeen puolesta. Saksalaisten tavoite oli Barbarossa-operaatiossa Lebensraum – elintilaa idästä. Stalinin Neuvostoliitolla oli tavoitteena edistää kommunistista maailmanvallakumousta. Hirveä soppa, jossa kärsijöinä oli kaikkialla tavalliset ihmiset. Sota tarkoittaa aina diplomatian epäonnistumista tai tilannetta, jossa diplomatialla ei voida ratkaista jotakin ongelmaa.

Suomen käymät sodat Neuvostoliittoa vastaan ovat kaikille suomalaisille pyhiä asioita, kuten Raamattu on Pyhä kristityille. Kumpaakaan ei kiistetä ja molemmat ovat pohja ajattelulle. Lopultakin, koko Suomen nykyinen olemassaolo pohjautuu sodissa tehtyihin uhrauksiin. Lenin ei antanut Suomelle itsenäisyyttä, Suomi osti itsenäisyytensä suomalaisten verellä. Lenin ja kaikki muutkin kommunistit olivat verenhimoisia huijareita, jotka tapattivat omia ja muiden valtioiden kansalaisia ideologisista syistä. Suomen voitto Neuvostoliitosta on ilonaihe, johon valkoinen venäläinen voi yhtyä.